Perusopetuksen saavutettavuus tyssää tiedon puutteeseen

Minna Bimberg on selvittänyt pro gradu -työssään peruskoulun opettajien asenteita saavutettavuuden edistämiseen opetuksessa.

Bimberg tutki neljää kysymystä: Miten opettajat asennoituvat saavutettavuuden edistämiseen opetuksessa? Mistä he hakevat tietoa saavutettavuusvaatimuksista? Millä tavalla he huomioivat saavutettavuusvaatimukset opetuksessaan? Mitkä ovat tärkeimmät esteet saavutettavan opetusmateriaalin luomiselle?

Suurin osa ei ole kuullutkaan direktiivistä tai kriteereistä…

Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että suurin osa kyselyyn vastanneista ei ole kuullut saavutettavuusdirektiivistä ja/tai digipalvelulaista (73,3 %) eikä WCAG-kriteereistä (90 %). Kyselyn vastauksissa kuitenkin pidettiin yhdenvertaisuutta tärkeänä, ja saavutettavuutta on ehkä toteutettukin jo vuosia, mutta “saavutettavuus” terminä ja lakivaatimuksena tuli uutena asiana.

…mutta opetuksen saavutettavuus näkyy alustoissa, materiaalissa ja pedagogiikassa

Vastaajista puolet oli hyödyntänyt oppimisalustojen (Googlen tai Microsoftin palveluiden) saavutettavuustyökaluja. Vajaa puolet ei tiennyt, mitä ne olivat.

Oppimateriaaleissaan eli tuottamissaan tiedostoissa 20 % vastaajista ottanut huomioon saavutettavuusvaatimukset. Sama määrä vastaajia ei ollut ottanut vaatimuksia huomioon. Yksi käytännön saavutettavuusteko oli fontin valinta, johon kuitenkin 80 % vastaajista oli kiinnittänyt huomionsa erilaisia teksti- tai esitystiedostoja tehdessään. Vastaajista 40 % ei osannut sanoa, oliko ottanut saavutettavuutta huomioon tiedostoja tehdessään. Jos vastaajat olivat hyödyntäneet toisten opettajien materiaaliaaleja, suurin osa ei ollut pohtinut niiden saavutettavuutta.

Omia videoita teki noin kolmasosa vastaajista, mutta suurin osa tehdyistä videoista jätettiin tekstittämättä joko kokonaan tai osittain. Suurin osa vastaajista oli kuitenkin sitä mieltä, että videoiden tekstityksestä olisi hyötyä.

Tärkeimmät esteet saavutettavien opetusmateriaalien tekemiseen olivat ajan, osaamisen ja tiedon puute.

Tarvittaisiin tukea ja tietoa

Tutkimuksesta kävi ilmi, että saavutettavuusasioihin tarvittaisiin tukea. Vastaajat olivat hakeneet sitä itse etsimällä ja muilta kysymällä: opettajakollegoilta, tvt-opettajilta, erityisopettajilta, rehtoreilta, digituutoreilta, digivastaavilta tai it-tukihenkilöiltä. Jää kuitenkin kysymykseksi, osaavatko mainitut roolit antaa saavutettavuuteen liittyvää neuvontaa.

Bimbergin mukaan avainasemassa muutoksessa on tietoisuuden lisääminen. Tavalla tai toisella opettajien tulisi olla tietoisia paitsi saavutettavuuden tärkeydestä myös käytännön saavutettavuusvaatimuksista. Niin kauan kun tietoa ei ole, saavutettavuutta ei toteuteta kouluissa niin laajasti kuin voisi.

Saavutettavuus sinänsä ei ole uusi asia – opettajat tietävät varsin hyvin yhdenvertaisuuden ja oppijoiden erilaisuuden. Saavutettavuutta ei kuitenkaan voi toteuttaa kokonaan, jos ei ymmärrä, miksi saavutettavuus on niin tärkeää ja mitä se ylipäätään merkitsee erilaisille ihmisille.

Saavutettavuuden huomioiminen opetuksessa tarjoaa oppilaille yhdenvertaisen tavan oppia ja opiskella.

—

Minna Bimberg toimii Oulun kaupungilla tietohallintoasiantuntijana. Hän teki Oulun yliopistolle pro gradu -tutkielman aiheesta “Saavutettavuus perusopetuksessa“. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, huomioivatko peruskoulun 1.–6. vuosiluokan opettajat saavutettavuusvaatimukset opetuksessaan. Tutkimukseen saatiin 30 vastausta.